Visited 26.2.2012 by jonahi & skkye. The text below is a summary from Wikipedia article "Oven murder".
The oven murder (Finnish: uunisurma) refers to the murder of Hilkka Hillevi Saarinen in the village of Krootila in the municipality of Kokemäki, Finland in December 1960. The event is one of Finland's best known cases of homicide, and the killer has never been officially identified.
Hilkka Saarinen was last seen alive in December 1960, when she was 33 years old. She lived in an old, large wooden building together with her husband. They had five children, which had been adopted by the state and placed in different foster homes because of the family's troubles, and the father's tendency to violence. According to the family's children and neighbours, the father was extremely jealous when he was under the influence of alcoholic beverages, and continuously acted violently towards his wife. According to them, he had repeatedly threatened to kill his wife in a way that would not be able to be identified. The eldest son of the family visited the house on Christmas Day 1960 together with his schoolmate, a day earlier than he had announced he would be coming. The purpose of the visit was to spend a couple of the Christmas holidays together with his parents. When he wondered where his mother was, his father replied that she had gone somewhere while he was sleeping.
In 1966 the son sent a letter to the police: "I suspect that my father knows more about the disappearance of my mother than he has told me. He has clearly opened the oven and walled it shut again. However, the oven had not been used in seven to eight years before this. My father was cleaning in the dark, even though another room was lit, when I arrived. I think the oven should be dismantled. My father could do anything." The letter was not noted. Later, the son wrote an article in the May 1967 issue of Elämä magazine, titled "Where do they disappear/I suspect my father is a murderer", where he suspected his father of having murdered his mother. Later, when the father and son met, the father said: "Let's just both mind our own business."
It was only in 1972, after new investigators had been ordered to go through old, unsolved cases, that the son was contacted again, because of the letter. On Hilkka's nameday 27 November 1972, 12 years after Hilkka Saarinen's disappearance, the Turku district commissar Gunnar Kivelä and his assistant arrived in Kokemäki with a document that authorised them to dismantle the Saarinen family oven. The husband was moved to the police station before the police started to dismantle the oven. In one metre's depth, they found the mummified head of a woman. After digging some more, they found a foot, and finally the entire body. The next day, the eldest son identified the body as Hilkka Saarinen, his mother. The husband told both the court hearing and his children that he knows nothing about the matter.
The Kokemäki local court decided that the husband had not caused Hilkka Saarinen's death on purpose, and sentenced him to eight years' imprisonment for severe assault. However, the man only served one year of his sentence, because the Turku district court and the supreme court freed him, claiming that neither the cause or manner of Hilkka Saarinen's death was known, and one could no longer be sentenced for accidental killing after 12 years. Hilkka's husband returned to the house, which had been empty all the time, and was well on its way to deterioration, and lived there alone until his death on 1 August 1986.
The case has been marked in the police records as an unsolved crime.
The case has been marked in the police records as an unsolved crime.
Altough we have been visiting many abandoned houses before, this place was very different with its gloomy history and pressing atmosphere. The knowledge that someone has been murdered in this very same room where I am standing is quite haunting. It felt partly wrong take photos there. I couldn't help thinking if the victim or killer could see us somehow. And when we had been there a quite long time I had this weird feeling that I knew what both of them had been thinking and especially feeling there. It was frightening. I'm glad I'm not there anymore.
Ok, it happened a long time ago. But when you see everywhere things that have belong to them, like books, pots & pans, medicines and so on, it feels that they have been there yesterday. Seeing everywhere the name of the suspect and the clothes of the victim was inconvenient. It's incomprehensible that this man lived there over twenty years after his wife was killed (and ten of them same time as wife was masoned in the oven).
More pictures and thoughts in the next post.
I guess that place was quite horrible... And well interesting, too. But I'm not sure I'd even wanted to be with you there. I read that story for the first time probably and even seeing pictures of that place where the story takes place is quite disturbing. Hrrrr!
ReplyDelete(I don't know why I wrote this in English...)
Englanti jää niin helposti päälle ku sitä lukee :D Mä en kyl ny jaks vastat enkuks ku noitten tekstien vääntämises oli jo niin kauhee homma. Vaikee kuvailla ajatuksia ja tunteita englanniks, tapahtumien kuvailu on paljo helpompaa.
ReplyDeleteJa niimpä, vaik jotenki aattelin etukäteen sillai et "ei ny oo paha ku siit on niin kauheesti aikaa" mut sit ku siel oli niin vähä kyl hätkähdytti. Pahinta oli varmaan just sen naisen henkilökohtasten tavaroiden määrä siellä. Ja se, et se mies oli eläny niitten kanssa kaikki ne vuodet. Must se on melkein pahempi ku elää sen ruumiin kanssa, koska se ruumis nyt oli näkymättömissä sentään. Karmiva tapaus, pelottava mökki.
löydettiin. reissu vaan päätyi lyhyeen kun kaveri sattui astumaan ampiaispesään joka oli keittiön lattialla lehtien alla.. :D
ReplyDeletekiitos kuitenkin, aika jemmassa oli :)
aaa voi ei miten huono tuuri! :D toivottavasti kaverilles ei tullu mitään pahempia reaktioita! ens kerralla sitte nuuskitte paremmin :)
DeleteIf you want to read about an even stranger case..this from America.A man hated/loved his mother and was deranged.He killed her and skinned her and from time to time wore her skin and walked around at night.The book is called Deviant and is one of the strangest cases I've ever heard of.On that note, have a happy day!
ReplyDeleteUgh, sounds ugly! But also interesting. At least if we will have a chance to go visit this guy's house, we sure will read that book. :D
DeleteThe guy is the infamous Ed Gein and her mum Augusta died by stroke. He wore dresses made from dead women corpses stolen at the local cemetery :P
DeleteUnfortunately his farm in Plainfield, WI was set many years ago on fire trying to avoid dark tourism :(
Eww how nice is that. Scary and strange story indeed! Too bad his house is not there anymore, but maybe I'll read the book someday.
DeleteKamala paikka. Haluaisin silti mennä käymään, vielä jos talo on pystyssä. Iltlehden videolla joku mies mienaa purkaa talon pois koska se on romahtamisvaarassa.
ReplyDeleteJoo, näin kanssa sen videon! Alkaa olemaan siis viime hetket käydä katsastamassa mesta. On se varmaan vielä pystyssä. Varovaisuutta kehiin vaan kun siellä paikkoja tutkii.
DeleteEi ollut paikka enää pystyssä! Eilen käväistiin ja olivat purkumiehet ehtineet ennen meitä :<
DeleteVoi hitsi! :( Toisaalta ihan ymmärrettävää ettei omistaja halunnut sitä enää pystyssä pitää kun talo on viime aikoina saanut niin paljon julkisuutta ja kävijamäärät olis varmaan vain kasvaneet. Kai se talo alkoi muutenkin olla jo vaarallisessa kunnossa ettei omistaja halunnut ottaa riskejä jonkun loukkaantumisesta siellä...
DeleteIsäni ystävystyi Kakolassa tämän tekijän kanssa,joka muutti sukunimekseen Tamminen vuoden 1975 paikkeilla..Kulki kesät talvet musta nahkatakki päällä ja sininen villapipo päässä..Oli hänet
ReplyDeletenähneiden ihmisten mukaan outo ja sulkeutunut..Kuuleman mukaan kantoi pistoolia takkinsa taskussa,koska luultavasti pelkäsi kostoa tästä tapauksesta,josta pääsi kovin helpolla..Kuoli alkoholimyrkytykseen elokuulla 1986..Harrasti kuulemma myös pontikan keittoa ja salakaatoa..
Isäukko tutustui tähän murhaajaan Kakolassa,ja oli hänen ystävänsä kymmenen vuotta..Karu äijä joka piti nahkatakkia päällä kesät talvet ja sininen villapipo oli aina päässä ukolla..
ReplyDeleteHuh, aika "terveet" harrastukset. Vaan tuskin silläkään ukolla kovin helppo elämä oli, ei kai kenestäkään noin väkivaltaista tyyppiä ihan huvikseen tule. Ja mistä sitäkään loppujen lopuksi tietää, kuka sen naisen sinne uuniin muurasi? Mitään kun ei voitu todistaa, vaikka ilmiselvältä tapaus vaikuttaakin.
DeleteMiksikäs se sinun isäsi siellä Kakolassa muuten oli?
DeleteVoi sanoa, että Pentti Saarinen oli yksi kylmäverisimmistä tappajista Suomessa. Äijä vitut veisasi mitä mieltä hänestä oltiin. Käski vain jokaisen hoitaa omat asiansa, kuten hänkin teki. Ukko asui 12 vuotta ruumiin kanssa, ja lyhyen linnareissun jälkeen palasi surmataloon muina miehinä, jossa asui kuolemaansa saakka. Tyyppi vissiin kuoli viinamyrkytykseen kotonaan 1986. Psykopaatin peruskuva koko mies kyllä.
ReplyDeleteNiin, onhan toi todella hyytävä tarina. Kiinnostaisi tietää, miksi hänestä sitten tuli niin väkivaltainen ja sulkeutunut.. Vaikka tuskinpa tuohon maailmanaikaan kovin helposti apuakaan olisi miltään taholta saanut, vaikka olisi tarvinnutkin.
DeleteEnsinnä, kiitos teille mielenkiintoisista kuvista!
DeleteSaarisen istuma vankeusrangaistus oli naurettavan lyhyt mutta toisaalta oliko hän sen vapaampi vapaallakaan. Melkoisessa vankilassa taisi elää koko loppuelämänsä, kahleinaan viina ja sellinään tämä mökki. Eipä silti, ei käy sääliksi.
Tuohon aikaan maailma lienee ollut aika tavalla erilainen mutta perheen sisäisiä väkivallantekoja tapahtuu valitettavan paljon nykyisinkin, vaikka tänä päivänä jaksamisesta, stressistä ja muista henkisen puolen ongelmista puhuminen onkin onneksi yleisempää ja hyväksyttyä. Alkoholi ja hirttosilmukka eivät ole enää ainoita ratkaisuja ongelmiin. Jotenkin vaan tuntuu että emme me ihmisinä ole paljoakaan nuista ajoista oppineet...
T: Kukkahattusetä
Kiitos sulle kommentista! Uskon myös, että Saarinen kärsi rangaistuksensa omalla tavallaan, eikä pidempi vankilarangaistus olisi juuri muuttanut asioita suuntaan tai toiseen. Kumpa kehitys edelleen kulkisi siihen suuntaan, ettei omista ongelmista puhuminen ja niiden hoitaminen vaatisi mahdottomia ponnistuksia keneltäkään. Väkivaltarikokset tuntuu aina niin turhauttavilta, kun uskon, että monet niistä oltaisiin voitu ehkäistä sopivalla hoidolla.
DeleteMillä kadulla tämä kyseinen talo oli?
ReplyDeleteMuurarintiellä tais olla, mutta on tosiaan jo purettu koko rakennus, että ei kai siellä enää mitään nähtävää kauhiasti ole.
Delete