Visited 20.1.2013 by skkye & jonahi. Utopistic and colorful space ships have landed on the Earth from outer space! No, but Finnish army has built these fixed anti-aircraft batteries during the Winter War, in 1940, to hold Swedish cannons that were supposed to save the inhabitants of Turku from the Russian bombs that were destroying numerous buildings and killing many people. We climbed up on the hill to have a look on one battery of these bunkers that are forgotten by almost everyone else apart from graffiti painters, mountain bikers, urban explorers and occasional dog walkers. The concrete structures had buried in snow and only glimpses of colors could be seen, but I think they were quite nice-looking that way.
3/18/2013
Anti-aircraft battery, Turku, Finland
Visited 20.1.2013 by skkye & jonahi. Utopistic and colorful space ships have landed on the Earth from outer space! No, but Finnish army has built these fixed anti-aircraft batteries during the Winter War, in 1940, to hold Swedish cannons that were supposed to save the inhabitants of Turku from the Russian bombs that were destroying numerous buildings and killing many people. We climbed up on the hill to have a look on one battery of these bunkers that are forgotten by almost everyone else apart from graffiti painters, mountain bikers, urban explorers and occasional dog walkers. The concrete structures had buried in snow and only glimpses of colors could be seen, but I think they were quite nice-looking that way.
3/12/2013
Teenage girl's letters from sixties (part two)
First part here!
Letter #3
4.6.-62
(---: Ei musta ole tekstaajaksi - HUOKAUS!)
Hei mai daaling (Taimi),
ja monet, monet kiitokset siitä sun tervetulleesta kirjeestä. Oli kuule loistavaa, että sä vastasit niin äkkiä. Ny on oikeen keväänen (tietenki keSäänen) päivä muuten, mutta tuuli on niin tottavie kylymä. Voi kuule ku mä oon iloonen, jotta sä oot taas sen PEKFOORTIN kans. Kyllä se mun mielestä sopii sulle paremmin ku Vesa, ku se "voi veljet" on niin harvoon kotona. Hyvä, jotta sä saat sen kansallispuvun - kenenkä parina sä oot, ku oot sanonu, jotta sun oma pari on jääny pois? Mä menen jo aamujunalla (klo 7.40 Kainastolla) (10.6) S:joelle ja tuun sukulaisista sinne juhlille. Kyllä mä luulisin, että me tavataan. Jos en mä sua muuten löyrä, niin mä kuulutan, sitte takuulla. Laitaksä --- vai piiskat ku sä tanhuat, jotta mä tiän kattella sellaasta. Sano, mitä mä teen, meenkö mä lauantaina parturiin ja leikkaan tukan ja otan kampauksen? [piirretty kuva tytöstä, jolla on polkkatukka] Jotain näin lyhkääseksi - mun niin pistää vihaksi mun tukka taas - kuten aina samalla lailla.
Tattis muuten siitä, että KUITENKIN pirit huolta Maunosta. Kuule kuinka mun pitää siä juhulilla menetellä, jos M tuloo siä jonku (esim. M:rannan) pimun kans mua vastaan? Mä oon kuule pessy tänään pyykkiä - oikeen palio. Mun käpäläni oli aiva kohomelos, ku mä sain ne narulle, ku tuuloo niin hiivatin kylymää, että oikeen reheristi. Muuten, sä taisit syörä sen Pesun kans sitä jätskiä samalla lusikalla. Mä oosin totisesti halunnu filmata sen paikan, mutta valitettavasti en ollut paikalla. Mä meinaan mennä ehtoolla kirjastoon ja vien tämän samalla postiin. En tierä saatko tätä vielä huomenna mutta ylihuomenna ainaki. Pentti on tullu kesälomalle ja se tuloo vissihin kans juhulille muoron vuoksi - äitee. Älä ny säikährä, että mä sen kainalos oosin. Huit hait - mä karkaan heti, ku saan tilaasuuren. Tiäksä, jotta se opetti mulle, kuinka mun pitää menetellä, jos mä jourun esittelemään jonku henkilön Penalle. Aavistaakohan se jotaki? Se kysyy multa yhtenä päivänä aiva vakavana, että onko mulla kaveria (ku me puhuttiin just niistä juhlista). Mä pelästyyn niin jotta meinasin heilahtaa lavittalta, mutta sain vastatuksi tyynesti vakavin naamaliikkein "Ei!" - "mistä sellaisia voit ajatella". Tierä sitte uskoiko, mutta jätti ainaki asian toistaiseksi. Kyllä mä kuule hermostuun, ku se tuli kotia - sen viposeni takia. Mutta mä kerroon aiva totisella naamalla erehryksen ja sanoin että niin kävi monella, ku se opettaja puhuu niin hiliaa. Se nauroo vain ja sanoo: "Hyvä - erehryksiä pitää aina sattua, jotta oppii niitä varomaan". Kyllä son kuule taas mulle esitelmööny psygolokiaa. Ku mä eileen punastuun, ku Martti vihijaali mulle jotaki ja sanoo sitte päälle, että älä punastu. Mä punastuun tietysti ja Anja sanoo jotta son kainouden merkki. Mä meinasin pomahtaa ku se sanoo mua kainoksi, mutta P sanoo jotta son neuroosin aihe ku punastuu. Viä täs ny ruveta sairastamaan, ku kesä on tullu.
--- sulla on yhtään rehua - mullei ainakaan oo! Tiäksä mistä tuloo tänään vuosi? Oikein! Vuosi sitte olin R-L:lla. Sain muuten lauantaina Topilta pitkän kirjeen. Mä oon kirioottanu serkulle (Pikelle) ainaki 3 kirijettä, eikä se ollenkaa vastaa. Et voi kuvitella kuinka mua raivostuttaa, ku ei se ollenkaa kirioota. Meillä on ny remontti ohi ja mä pyyrän sua heti, ku mä kerkiän meille. Tulethan sä? Kuule, oliko Manu silloon tanhuus kenenkään kans? Mä tein tuon kysymyksen viime kirjeessä esitetystä päätöksestä huolimatta. Kyllä kuule Maurilla viä "vanha" suola janottaa, ku se kerta sanoo Maresta hyvää kesää vai mitä soli jotaki sinne päin - ja viä auton orottaessa. Onnittelen! - mutta koeta ny pitää pääs kylymänä Manun - voi voi saamari - mä tarkotin TIETYSTI MAURIN suhteen. Suo anteeksi tuo kynän lipsahrus, mä tarkootin ihan totta Mauria. Mä oon eherottomasti Pekfoortin kannalla, mutta eikö se voisi tulla sinne juhlille? Ny mä tairan lopettaa ku paperiki rupeaa loppumaan! Kysyt varmaan mielessäsi tämän paperin ---. Mulla on oma paperi loppu ja tää on äireen - ku mä en oo kerinny ny justihin kirkolle - tai olin mä perjantaina, mutten muistanu tuora paperia. Mä olin Anjan kans kunnostamas Isän hauran. Tuli oikein kauniiksi. Vaaleen punanen pelargooni + kukkia eräässä nurkassa - Tellervonki mä näin.
Kirjoita, jos suinkin ehrit vielä ennen niitä juhlia. With love your Sirpa
JK. Sano Isälles + Äitilles + Manulle + Kaikille tutuulle terveisiä - Allilleki (mutta älä Tellervo kuullen)
Sama - mulla ei oo viä ollu ja mulla on varmaan ens pyhänä, mutta mä turvaan Tampaksiin!
Letter #4
Taimille, ystävälle...
Yhdeksän kuukautta - onko siitä todellakin niin pitkä aika. Niin, Taimi, yhdeksän kuukautta sitten Isä siirtyi sinne, mistä ei enää paluuta ole. Hän on manan majoilla odottamassa minuakin sinne saapuvaksi, sillä silloin kun jätin hänelle hyvästit, sanoin, että taivaassa me tavataan Karitsan hääjuhlassa, jos ei meille ole suotu enää tapaamista täällä. Muistan vielä elävästi Isän kasvot, jotka lepäsivät valkoisella pieluksella ja pöydällä loistivat kymmenet kukat. Kukkien mukana lakastui isäkin... Nytkin vuotavat silmistäni kyyneleet - yhdeksän kuukauden jälkeen. (Taimi, - eivät ne johdu M:stä!) -
Tuo Mauno-juttu ei ole läheskään verrattavissa siihen hätään, mitä oli silloin viime syksynä.... joten älä säikähdä, vaikka purkauduinkin tuossa alussa. Ei olisi ehkä oikein kirjoittaa Sinulle, elämäniloa sykkivälle nuorelle ihmiselle, kuolemasta. Anna se tämä kerta anteeksi. Lupaan, ettei se toistu; sillä en toki tahdo säikäytellä Sinua menneitä muistelemalla. Menneisyyteen kuuluu viime kevätkin... ja sen lyhytaikainen ystävyys. Joskus kyselen elämältä: miksi? miksi? - saamatta siihen kuitenkaan vastausta. En syytä Maunoa mistään!, - sillä mitä hän luonteelleen voi, onhan hän kaunis ja omistaa lisäksi kiihkeän, ikäänkuin elämää kiihkeästi kaipaavan (janoavan) luonteen. Jospa hän vaikka ajattelee elämänsä mahdollista lyhyyttä ja haluaa ottaa siitä kaiken mahdollisen irti. Sanoit, että olen ollut hyvä tyttö hänelle - ehkäpä, mutta vikoja minussa ainakin on ihan riittämiin, joten en ole missään suhteessa parempi Maunoa itseään, joko sitten tyttöjä, joiden kanssa hän on ollut. Joka kerta, kun katson hänen kuvaansa, on mielessäni outo tyhjyys, sillä minusta tuntuu, että nyt on kaikki lopullisesti ohi - tai kukapa sitä voi kohtaloaan etukäteen arvailla. Ehkä voisimme jatkaa joskus sitten, kun Mauno palaisi armeijasta. Silloin sen vasta näkee, onko hänessä tarpeeksi ainesta mieheksi; mieheksi, joka kenties pystyisi hillitsemään edes hiukan tulista luonnettaan.
Eilen, kun sain kirjeesi, tunsin outoa helpotusta, sillä minulla oli ollut koko ajan tunne, että asiat eivät olleet ihan kohdallaan. Sanoit, kosta, mutta enpä tiedä, sillä ei taida olla minusta enää kostajaksi; tekisin vain itseni naurunalaiseksi. Sanoit myöskin, että ei tytön saa olla liikaa kiinnostunut pojasta. Voi Taimi, olen tiennyt tuon koko ajan, ja kuitenkin olen ollut kuin koira Maunon perässä. Kumpa vain löytäisin pojan, josta voisin pitää ja jonka myöskin saisin niin siinä tulisi kaksi kaipausta yhdellä iskulla. Nimittäin; voisin lopullisesti unohtaa Maunon ja ehkäpä siinä sivussa tulisi hänkin huomaamaan, että en minäkään ikääni aio häntä palvoa. Kuule, en minä aio juhannuksena minnekään. Ei se sitä ole, ettenkö uskaltaisi, mutta ei haluta jättää äitiä taas yksin ja...luulen, että nöyryytykset M:n puolelta saavat loppua tähän! Voisitko sanoa, kehen mahdollisesti voisin iskeä joskus ja niin, että M:kin sen huomaisi? No - se siitä.
Onko Markku seinäjokelaisia? Olen nimittäin nähnyt hänet pari kertaa niitten juhlien jälkeen. Toisella kertaa hän kulki pyörällä Vapaudentietä ja toisella kertaa tuli Törnävältä päin. Jees söör - anna sitte mullekki se kuva. Toivon, että se olisi onnistunut; katsos kun sä vain siinä tapaukses lupasit sen mullekki jos se onnistuisi. Voi veljet, pääsi multa, ku luin että olit sen Kalen kans. Se oli pommi se, meinaan vain. Kuule, oletko sä pikku-ressu unohtanut Pekfordin? Älä tee sitä - usko vanhaa ---. Mä en muuten oosi uskonu Tellestä, että soli menny poikaan kämppään, ellet sä oosi kertonu. No niin - hyvää kesän jatkoa ja rattoisaa juhannusiltaa. Rukoilen: kirjoita vielä ennen juhannusta! Rakkain terveisin Sirpa
Terveisiä äitilles+isälles!
J.K. Älä sure minun puolestani, kyllä minä tästä selviän. Hitaasti, mutta varmasti haavat arpeutuvat. Kiitos avustasi!
Letter #5
Omenapuu kukkii.... tuolla ikkunan alla.
Dear Taimi,
ja monet, monet kiitokset kirjeestäsi. Taimi, syytät itseäsi ilman mitään, pienintäkään syytä! Et olisi ystäväni, jos olisit tuon kaiken minulta salannut, sillä silloinhan en olisi tietänyt, miten menetellä, jos M sattuu joskus vastaan tulemaan. Nyt tiedän! (luullakseni) Sydämestäni lähtevät kiitokset Sinulle, että kerroit kaiken Taimi, luulenpa, että kunniantuntoni vaatii minuakin, niin kuin se vaati kerran Sinuakin. En aio sortua epätoivoon, sillä onhan minulla vielä paljon elämässä aurinkoisia puolia, paljon enemmän kuin varjopuolia. Esim. Sinun ja minun ystävyys - eikö se ole Sinustakin PALJON enemmän kuin yksi romanssi? - ja entä sitten Topin ja minun kirjeenvaihto ja 1½ vuotta kestänyt toveruus. En haluaisi mistään hinnasta vaihtaa sitä pois ja ottaa M:a takaisin. - EI! Paljosta olen kiitollinen elämälle. PALJOSTA! Kuule, voitko sanoa vielä senkin, mitä M oli silloin sanonut kun näki minut? Pyydän : Sano! Sanoit, että ehkä välillämme on ollut jotain syvällistä. Tuskin, sillä eikö siihen tarvittaisi molempien osapuolien vilpitön kiintymys - ja sitä se tuskin oli, ainakaan M:n puolelta. Lähettäisin mielelläni hänelle erokirjeen, mutta kun en tiedä, miten kirjoittaisin ja panisin ne kuvat sisälle. - Sitten ei M voisi kerskuen puhua: "Minä sen jätin" + muuta sellaista.
No - se siitä! Taimi, olen pahoillani, jos en pääsekään N:järvelle. Luultavasti näin on, mutta toivossahan on hyvä elää! Tulisin niin kovin mielelläni, mutta jos en pääse... en nyt kuitenkaan varmasti tiedä, jos äiti suostuisi. Olisi niin paljon puhuttavaa Sinulle, niin paljon, ettei paperikaan piisaa. Voi, olin ihan unohtaa asioista TÄRKEIMMÄN. Kutsun Sinut meille 2. juh. pv:nä (siis 24pv kesäkuuta). Pyytäisin jo 1.:nä, mutta Sinä taidat olla vielä väsynyt valvojaisista tultuasi. Joten siirrän sen toiseen päivään. Pyydän, rukoilen: Tule! Tulisit sillä 12 autolla Hyklannista. Tulen sinua kk:lle vastaan. Jos Sinulla kuitenkin on aivan mahdoton este, pyydän sinua soittamaan perjantaina Mäkiselle, niin saan tiedon, jos et millään voi tulla (Puh. num. Kainasto 25) Toivon kuitenkin, että tulet. Tervetuloa!
Kuule, kyllä Sinä ny vähä oot sekooksis, kun sanot, ettet pysty Tuulan paikkaa täyttämään Pekan sydämessä. Taimi, Tuula kuuluu Pekalla jo MENNEISYYTEEN - ei nykyisyyteen! Voin antaa sinulle esim., että poika voi unohtaa menneisyyden ja löytää uuden. Tuo esim. on meidän Pentti. Pentti oli n. 20v ja hänelle oli kaikki kaikessa eräs tyttö. Näille tuli jostain syystä erimielisyyttä - eikä Pentti enää pyydellyt. Paljon hän siitä kärsi, mutta nyt on hänellä uusi "kaveri", joka täyttää nyt Inkerin paikan. (Muuten, älä taivaan nimessä vain kiusaa Penttiä siihen tyttöön) Tiedätkö, että mä olen opiskellut psygologiaa (sielutiedettä). Se on minusta erittäin mielenkiintoista.
Vaan alta leikattujen tähkien, maa uuden oraan pian kasvattaa!
Ihanaa juhannusta ja omenankukkien tuoksua Sinulle toivottaen your Sirpa. With love!
JK. Mä kirjoitin äsken M:lle - tekstaamalla. Näin: Kehoittaisin sinua yrittämään näyttelijänä, sillä todella hyvin näyttelit koko viime kevään ja alkukesän - nyt se on loppu. Hyvää jatkoa, Sirpa.
+ Palautin ne kaksi kuvaa, jotka mulla siitä on. Ehkä se loukkaa hänen kunniantuntoaan, mutta en sille sitten enää mitään voi. Teinkö oikein? Hän saa sen juhannusaattona. - voi, kun mä pääsisin N:järvelle. Toivotaan!
Letter #3
4.6.-62
(---: Ei musta ole tekstaajaksi - HUOKAUS!)
Hei mai daaling (Taimi),
ja monet, monet kiitokset siitä sun tervetulleesta kirjeestä. Oli kuule loistavaa, että sä vastasit niin äkkiä. Ny on oikeen keväänen (tietenki keSäänen) päivä muuten, mutta tuuli on niin tottavie kylymä. Voi kuule ku mä oon iloonen, jotta sä oot taas sen PEKFOORTIN kans. Kyllä se mun mielestä sopii sulle paremmin ku Vesa, ku se "voi veljet" on niin harvoon kotona. Hyvä, jotta sä saat sen kansallispuvun - kenenkä parina sä oot, ku oot sanonu, jotta sun oma pari on jääny pois? Mä menen jo aamujunalla (klo 7.40 Kainastolla) (10.6) S:joelle ja tuun sukulaisista sinne juhlille. Kyllä mä luulisin, että me tavataan. Jos en mä sua muuten löyrä, niin mä kuulutan, sitte takuulla. Laitaksä --- vai piiskat ku sä tanhuat, jotta mä tiän kattella sellaasta. Sano, mitä mä teen, meenkö mä lauantaina parturiin ja leikkaan tukan ja otan kampauksen? [piirretty kuva tytöstä, jolla on polkkatukka] Jotain näin lyhkääseksi - mun niin pistää vihaksi mun tukka taas - kuten aina samalla lailla.
Tattis muuten siitä, että KUITENKIN pirit huolta Maunosta. Kuule kuinka mun pitää siä juhulilla menetellä, jos M tuloo siä jonku (esim. M:rannan) pimun kans mua vastaan? Mä oon kuule pessy tänään pyykkiä - oikeen palio. Mun käpäläni oli aiva kohomelos, ku mä sain ne narulle, ku tuuloo niin hiivatin kylymää, että oikeen reheristi. Muuten, sä taisit syörä sen Pesun kans sitä jätskiä samalla lusikalla. Mä oosin totisesti halunnu filmata sen paikan, mutta valitettavasti en ollut paikalla. Mä meinaan mennä ehtoolla kirjastoon ja vien tämän samalla postiin. En tierä saatko tätä vielä huomenna mutta ylihuomenna ainaki. Pentti on tullu kesälomalle ja se tuloo vissihin kans juhulille muoron vuoksi - äitee. Älä ny säikährä, että mä sen kainalos oosin. Huit hait - mä karkaan heti, ku saan tilaasuuren. Tiäksä, jotta se opetti mulle, kuinka mun pitää menetellä, jos mä jourun esittelemään jonku henkilön Penalle. Aavistaakohan se jotaki? Se kysyy multa yhtenä päivänä aiva vakavana, että onko mulla kaveria (ku me puhuttiin just niistä juhlista). Mä pelästyyn niin jotta meinasin heilahtaa lavittalta, mutta sain vastatuksi tyynesti vakavin naamaliikkein "Ei!" - "mistä sellaisia voit ajatella". Tierä sitte uskoiko, mutta jätti ainaki asian toistaiseksi. Kyllä mä kuule hermostuun, ku se tuli kotia - sen viposeni takia. Mutta mä kerroon aiva totisella naamalla erehryksen ja sanoin että niin kävi monella, ku se opettaja puhuu niin hiliaa. Se nauroo vain ja sanoo: "Hyvä - erehryksiä pitää aina sattua, jotta oppii niitä varomaan". Kyllä son kuule taas mulle esitelmööny psygolokiaa. Ku mä eileen punastuun, ku Martti vihijaali mulle jotaki ja sanoo sitte päälle, että älä punastu. Mä punastuun tietysti ja Anja sanoo jotta son kainouden merkki. Mä meinasin pomahtaa ku se sanoo mua kainoksi, mutta P sanoo jotta son neuroosin aihe ku punastuu. Viä täs ny ruveta sairastamaan, ku kesä on tullu.
--- sulla on yhtään rehua - mullei ainakaan oo! Tiäksä mistä tuloo tänään vuosi? Oikein! Vuosi sitte olin R-L:lla. Sain muuten lauantaina Topilta pitkän kirjeen. Mä oon kirioottanu serkulle (Pikelle) ainaki 3 kirijettä, eikä se ollenkaa vastaa. Et voi kuvitella kuinka mua raivostuttaa, ku ei se ollenkaa kirioota. Meillä on ny remontti ohi ja mä pyyrän sua heti, ku mä kerkiän meille. Tulethan sä? Kuule, oliko Manu silloon tanhuus kenenkään kans? Mä tein tuon kysymyksen viime kirjeessä esitetystä päätöksestä huolimatta. Kyllä kuule Maurilla viä "vanha" suola janottaa, ku se kerta sanoo Maresta hyvää kesää vai mitä soli jotaki sinne päin - ja viä auton orottaessa. Onnittelen! - mutta koeta ny pitää pääs kylymänä Manun - voi voi saamari - mä tarkotin TIETYSTI MAURIN suhteen. Suo anteeksi tuo kynän lipsahrus, mä tarkootin ihan totta Mauria. Mä oon eherottomasti Pekfoortin kannalla, mutta eikö se voisi tulla sinne juhlille? Ny mä tairan lopettaa ku paperiki rupeaa loppumaan! Kysyt varmaan mielessäsi tämän paperin ---. Mulla on oma paperi loppu ja tää on äireen - ku mä en oo kerinny ny justihin kirkolle - tai olin mä perjantaina, mutten muistanu tuora paperia. Mä olin Anjan kans kunnostamas Isän hauran. Tuli oikein kauniiksi. Vaaleen punanen pelargooni + kukkia eräässä nurkassa - Tellervonki mä näin.
Kirjoita, jos suinkin ehrit vielä ennen niitä juhlia. With love your Sirpa
JK. Sano Isälles + Äitilles + Manulle + Kaikille tutuulle terveisiä - Allilleki (mutta älä Tellervo kuullen)
Sama - mulla ei oo viä ollu ja mulla on varmaan ens pyhänä, mutta mä turvaan Tampaksiin!
Letter #4
Taimille, ystävälle...
Yhdeksän kuukautta - onko siitä todellakin niin pitkä aika. Niin, Taimi, yhdeksän kuukautta sitten Isä siirtyi sinne, mistä ei enää paluuta ole. Hän on manan majoilla odottamassa minuakin sinne saapuvaksi, sillä silloin kun jätin hänelle hyvästit, sanoin, että taivaassa me tavataan Karitsan hääjuhlassa, jos ei meille ole suotu enää tapaamista täällä. Muistan vielä elävästi Isän kasvot, jotka lepäsivät valkoisella pieluksella ja pöydällä loistivat kymmenet kukat. Kukkien mukana lakastui isäkin... Nytkin vuotavat silmistäni kyyneleet - yhdeksän kuukauden jälkeen. (Taimi, - eivät ne johdu M:stä!) -
Tuo Mauno-juttu ei ole läheskään verrattavissa siihen hätään, mitä oli silloin viime syksynä.... joten älä säikähdä, vaikka purkauduinkin tuossa alussa. Ei olisi ehkä oikein kirjoittaa Sinulle, elämäniloa sykkivälle nuorelle ihmiselle, kuolemasta. Anna se tämä kerta anteeksi. Lupaan, ettei se toistu; sillä en toki tahdo säikäytellä Sinua menneitä muistelemalla. Menneisyyteen kuuluu viime kevätkin... ja sen lyhytaikainen ystävyys. Joskus kyselen elämältä: miksi? miksi? - saamatta siihen kuitenkaan vastausta. En syytä Maunoa mistään!, - sillä mitä hän luonteelleen voi, onhan hän kaunis ja omistaa lisäksi kiihkeän, ikäänkuin elämää kiihkeästi kaipaavan (janoavan) luonteen. Jospa hän vaikka ajattelee elämänsä mahdollista lyhyyttä ja haluaa ottaa siitä kaiken mahdollisen irti. Sanoit, että olen ollut hyvä tyttö hänelle - ehkäpä, mutta vikoja minussa ainakin on ihan riittämiin, joten en ole missään suhteessa parempi Maunoa itseään, joko sitten tyttöjä, joiden kanssa hän on ollut. Joka kerta, kun katson hänen kuvaansa, on mielessäni outo tyhjyys, sillä minusta tuntuu, että nyt on kaikki lopullisesti ohi - tai kukapa sitä voi kohtaloaan etukäteen arvailla. Ehkä voisimme jatkaa joskus sitten, kun Mauno palaisi armeijasta. Silloin sen vasta näkee, onko hänessä tarpeeksi ainesta mieheksi; mieheksi, joka kenties pystyisi hillitsemään edes hiukan tulista luonnettaan.
Eilen, kun sain kirjeesi, tunsin outoa helpotusta, sillä minulla oli ollut koko ajan tunne, että asiat eivät olleet ihan kohdallaan. Sanoit, kosta, mutta enpä tiedä, sillä ei taida olla minusta enää kostajaksi; tekisin vain itseni naurunalaiseksi. Sanoit myöskin, että ei tytön saa olla liikaa kiinnostunut pojasta. Voi Taimi, olen tiennyt tuon koko ajan, ja kuitenkin olen ollut kuin koira Maunon perässä. Kumpa vain löytäisin pojan, josta voisin pitää ja jonka myöskin saisin niin siinä tulisi kaksi kaipausta yhdellä iskulla. Nimittäin; voisin lopullisesti unohtaa Maunon ja ehkäpä siinä sivussa tulisi hänkin huomaamaan, että en minäkään ikääni aio häntä palvoa. Kuule, en minä aio juhannuksena minnekään. Ei se sitä ole, ettenkö uskaltaisi, mutta ei haluta jättää äitiä taas yksin ja...luulen, että nöyryytykset M:n puolelta saavat loppua tähän! Voisitko sanoa, kehen mahdollisesti voisin iskeä joskus ja niin, että M:kin sen huomaisi? No - se siitä.
Onko Markku seinäjokelaisia? Olen nimittäin nähnyt hänet pari kertaa niitten juhlien jälkeen. Toisella kertaa hän kulki pyörällä Vapaudentietä ja toisella kertaa tuli Törnävältä päin. Jees söör - anna sitte mullekki se kuva. Toivon, että se olisi onnistunut; katsos kun sä vain siinä tapaukses lupasit sen mullekki jos se onnistuisi. Voi veljet, pääsi multa, ku luin että olit sen Kalen kans. Se oli pommi se, meinaan vain. Kuule, oletko sä pikku-ressu unohtanut Pekfordin? Älä tee sitä - usko vanhaa ---. Mä en muuten oosi uskonu Tellestä, että soli menny poikaan kämppään, ellet sä oosi kertonu. No niin - hyvää kesän jatkoa ja rattoisaa juhannusiltaa. Rukoilen: kirjoita vielä ennen juhannusta! Rakkain terveisin Sirpa
Terveisiä äitilles+isälles!
J.K. Älä sure minun puolestani, kyllä minä tästä selviän. Hitaasti, mutta varmasti haavat arpeutuvat. Kiitos avustasi!
Letter #5
Omenapuu kukkii.... tuolla ikkunan alla.
Dear Taimi,
ja monet, monet kiitokset kirjeestäsi. Taimi, syytät itseäsi ilman mitään, pienintäkään syytä! Et olisi ystäväni, jos olisit tuon kaiken minulta salannut, sillä silloinhan en olisi tietänyt, miten menetellä, jos M sattuu joskus vastaan tulemaan. Nyt tiedän! (luullakseni) Sydämestäni lähtevät kiitokset Sinulle, että kerroit kaiken Taimi, luulenpa, että kunniantuntoni vaatii minuakin, niin kuin se vaati kerran Sinuakin. En aio sortua epätoivoon, sillä onhan minulla vielä paljon elämässä aurinkoisia puolia, paljon enemmän kuin varjopuolia. Esim. Sinun ja minun ystävyys - eikö se ole Sinustakin PALJON enemmän kuin yksi romanssi? - ja entä sitten Topin ja minun kirjeenvaihto ja 1½ vuotta kestänyt toveruus. En haluaisi mistään hinnasta vaihtaa sitä pois ja ottaa M:a takaisin. - EI! Paljosta olen kiitollinen elämälle. PALJOSTA! Kuule, voitko sanoa vielä senkin, mitä M oli silloin sanonut kun näki minut? Pyydän : Sano! Sanoit, että ehkä välillämme on ollut jotain syvällistä. Tuskin, sillä eikö siihen tarvittaisi molempien osapuolien vilpitön kiintymys - ja sitä se tuskin oli, ainakaan M:n puolelta. Lähettäisin mielelläni hänelle erokirjeen, mutta kun en tiedä, miten kirjoittaisin ja panisin ne kuvat sisälle. - Sitten ei M voisi kerskuen puhua: "Minä sen jätin" + muuta sellaista.
No - se siitä! Taimi, olen pahoillani, jos en pääsekään N:järvelle. Luultavasti näin on, mutta toivossahan on hyvä elää! Tulisin niin kovin mielelläni, mutta jos en pääse... en nyt kuitenkaan varmasti tiedä, jos äiti suostuisi. Olisi niin paljon puhuttavaa Sinulle, niin paljon, ettei paperikaan piisaa. Voi, olin ihan unohtaa asioista TÄRKEIMMÄN. Kutsun Sinut meille 2. juh. pv:nä (siis 24pv kesäkuuta). Pyytäisin jo 1.:nä, mutta Sinä taidat olla vielä väsynyt valvojaisista tultuasi. Joten siirrän sen toiseen päivään. Pyydän, rukoilen: Tule! Tulisit sillä 12 autolla Hyklannista. Tulen sinua kk:lle vastaan. Jos Sinulla kuitenkin on aivan mahdoton este, pyydän sinua soittamaan perjantaina Mäkiselle, niin saan tiedon, jos et millään voi tulla (Puh. num. Kainasto 25) Toivon kuitenkin, että tulet. Tervetuloa!
Kuule, kyllä Sinä ny vähä oot sekooksis, kun sanot, ettet pysty Tuulan paikkaa täyttämään Pekan sydämessä. Taimi, Tuula kuuluu Pekalla jo MENNEISYYTEEN - ei nykyisyyteen! Voin antaa sinulle esim., että poika voi unohtaa menneisyyden ja löytää uuden. Tuo esim. on meidän Pentti. Pentti oli n. 20v ja hänelle oli kaikki kaikessa eräs tyttö. Näille tuli jostain syystä erimielisyyttä - eikä Pentti enää pyydellyt. Paljon hän siitä kärsi, mutta nyt on hänellä uusi "kaveri", joka täyttää nyt Inkerin paikan. (Muuten, älä taivaan nimessä vain kiusaa Penttiä siihen tyttöön) Tiedätkö, että mä olen opiskellut psygologiaa (sielutiedettä). Se on minusta erittäin mielenkiintoista.
Vaan alta leikattujen tähkien, maa uuden oraan pian kasvattaa!
Ihanaa juhannusta ja omenankukkien tuoksua Sinulle toivottaen your Sirpa. With love!
JK. Mä kirjoitin äsken M:lle - tekstaamalla. Näin: Kehoittaisin sinua yrittämään näyttelijänä, sillä todella hyvin näyttelit koko viime kevään ja alkukesän - nyt se on loppu. Hyvää jatkoa, Sirpa.
+ Palautin ne kaksi kuvaa, jotka mulla siitä on. Ehkä se loukkaa hänen kunniantuntoaan, mutta en sille sitten enää mitään voi. Teinkö oikein? Hän saa sen juhannusaattona. - voi, kun mä pääsisin N:järvelle. Toivotaan!
3/06/2013
A house of a girl who loved to write letters, Kauhajoki, Finland
Visited 7. and 23.12.2012 by skkye & jonahi. This place looked really eerie from outside. The half-decayed roof sprawled towards ground, wind howled through the tattered curtains and made them float in the air like ghosts. The whole building looked like it was just a matter of time when it was going to collapse and slowly sink to the depths of the earth. Inside the situation was as horrible as outside. The floors and roofs had huge holes and the walls breathed so cold air that I had to stay in the motion all the time.
On the second floor there was a room with a couple of cardboard boxes in the middle of it. The floor was in a truly bad condition and it was pretty dangerous to step on it. But something in the boxes called my name, so I crawled to them very carefully with a fear of falling through the floor. There were a lot of school books, notebooks and drawings in the boxes but also a stack of letters. I took some of them with me and later in the evening we read these letters. They were so full of feeling and portrayal that when I was reading them I felt like I drifted in the middle of these situations. It was really moving to notice that in fifty years nothing has really changed - we still have all the same dreams, same fears and thoughs. Some things that are very fundamental in us - for example a need to be loved and understood. We fell so in love with those letters that we even visited that place second time to get more of them. This morning I wrote two of them down (in finnish, sorry for the english readers!) for you to read. (Do you want to read the whole story? There is more letters and I can write them down if someone is interested.) "---" marks mean that there is a word that I can't work out. These letters are in a chronological order.
Letter #1
Kotona
Morjes Taimi!
Mä ajattelin, että on kai parasta, että mä aloitan tän kirjeen jo kotona - ettei siitä tulis ihan lyhyydellä pilattu, ku koulus ei palio kerkiä riipustaa, ku kaikki opet on huomenna sellaasia kyttääiä (muttei Varkki<3! hahhaa) ettei uskalla teherä "mitää" luvatoonta. Kyllä kuule mun käy sua ihan kateeksi, ku sä vaan saat painua tanhuihin, ku mä hikoolen Tapolan kans. Kello on jo yli kuus, enkä mä oo viä vilikassukkaan mitää kiriaa. Mutta en mä meinaakkaa palio lukia, ku Penttiki tuli parahiksi kotia etten mä viitti oikeen hosua. Ja sitte ku kello on lyöny 8 mun hermoni rupee kiristymähän - syynä on tietenki TANHUT. No - mä luotan siihen, että sä pirät Manusta huolen, ettei se oo Mäkirannan kans. Ja jos on, sanon sille pojalle hyvästit - ainaki helluntaihin asti. Mä muistin justihin, että Pena sanoo äsköön, että sen loma alakaa 3.6. - justihin helluntainakin on lomaa, mutta onneksi se ei muistanu täs körinäs ollenkaa niitä L ja S juhulia. Kai mä sitte pääsen sitte siinä --- autos. Tilaaksä mulle litterin - sit ku se on ajankohtaasta - mä ku en kuitenkaa nää sitä tanhupäällikkyä - kyllä mä sit sulle rahat annan. Kai siinä kuitenki pitää ennemmin paikat tilata. Saatari, ku toi kello menöö ku puolijauhoonen ja ku pitääs viä lukiakki ja pihalla on niin himskatin komia kevät. Huomenna pitää taas panna pitkäthousut ku on jumppaa - mä prässäsin ne äsköön ja kuule hyväksi. Juu kyllä mun vissiin täytyy lopettaa ja mä skriivaan sitte johossaki välis sulle huomenna ja tällään ne kokeet sinne piirrustus paperin väliin ja lyön sen teipillä kiinni (mulla on jo teippi ---). Hei now my dear Taimi.
Your Sirpa
Manulle terveisiä
Kello on jo 5 min vajaa 10 - enkä osaa mitää. Maikkoo tuli meille ja lähti äsköön - ny pitää ruveta oikeen toren teolla lukemaan. Morjes! Sirpa
Letter #2
Kainasto 30.5.-62
Hei vaan Taimi!
Aiva mun on kuule jo sua ikävä, vaikka eilen juuri erottiin. Ehkä se johtuu siitä, että sä hävisit ku tuhka tuuleen, ku mä meinasin tulla "hyvästelemään" - sä kai painelit sinne ---kylään. Mä olin sitte kirkolla Raijan ja --- kans. Raija otti musta kuvan siä sillalla, ku mennään Rintalan valokuvaamoon. Mua nauratti ja kieli oli pois suusta - siinä kuvas meinaan! Ny alakaa pian radiosta tanssiaaset - pitää oikeen kuunnella, jos mun silimät pysyy auki. Mä pesin äsköön tukkani, ku mä en viitti lauantaina, jos menis pyhänä kylään, niin se hapsottaas niin kauhiasti. Mistähän se Kytööskä oikeen oli suutuksis - mä epäälen Pirkkoa. Kattos, me nähtiin se silloon pyhänä ja vähä nälläiltiin Kytöskän ittepäisyyttä. Tämä kirije on kyllä kiriootettu kauhialla käsialalla, mutta onneksi sulla on 3v kokemus mun käsialasta, niin että kai sä sentään saat selevää. Mulle tuli taas tänään hääkutsu - helluntaiksi, mutten mä tietystikkään mee, ku on ne L ja S juhulat siä Törnävällä. Se oli Pentille + mulle seuralaisineen! Ku se kutsu työnnettiin mun tassuun punastuun mä oikeen kunnolla taas pitkään aikaan. Äitee tuhahti, ku se näki jotta siinä oli seur. Martti sanoo, jotta kai non siä kirkolla nähäny, ku sä kuliet poijan kainalos ja ottanu siitä vaarin. En tiä, mutta nauratti mua - ne on kai erehtyny mun iäs, ei sitä kukaan ny 15v läheltään muuten sellaasta kutsua. No - se siitä. Kyllä mä kuule tykkään ku on kesäloma, ei tartte ajatella koulua - eikä yleensä palio mitään, jos ei halua. Äitee vähä ihimetteli mun ---, muttei ollu yhtään kiukus. Mä sepustin sille lujaa, mitä varten se on tullu. Se uskoo - ja tottahan se olikin. Eileenhän oli taas tanhut. Älä erehdy luulemaan, että kysyisin mitään Maunosta, sillä sanoithan itse, että olet aikasi palvellut sen miehen suhteen, joten kiitän sinua oikeen paljon siitä, että olet 2kk pitänyt sitä poikaa kurissa. Kiitos! Mä yritän täst lähin olla liikaa kyselemättä hänestä, sillä mistä sä enää sitä tietäisit. Muuten, onko Pekfoorttia näkyny siä päin? - ja ennenku sä lähärit koululta. Taidan lopettaa. I love you --- !
Your Sirpa
JK. Mä tulen sinne juhlille kai sukulaisista - Manu ajattelis, jotta mä oon aina sen perään. Mä lähären nyt just kirkolle. 1.6.62 klo ½10
Subscribe to:
Posts (Atom)