Mental patient's cassette tape recordings from Kellokoski, Finland

We found a couple of old cassette tapes from the mental hospital in Kellokoski that we visited in October. A patient had sent his recorded greetings to the hospital where he probably had been in treatment. We were thinking to leave them lying in the basement of the mildewing building, but our curiousness was too strong to resist, so we took them home to listen and to share for other urban explorers. First I tried to get the audio to mp3-file, but the speech voice on the tape was too silent, and I could record only rustling. So I decided to transcribe everything in Finnish.

The first cassette is from 1987. The man is talking about his life with a stream of consciousness, whatever comes to his mind. It's still quite rational. He wants to get some work to earn some money. But on the second tape dating back to the year 1993, the man's mental disorder has clearly gotten worse in six years, and he is talking some incoherent nonsense. This made me feel very sorry for the man. I don't know which diagnose he had, but I don't think that he ever got healthy again.

Here's the first tape:

Elikkä, G:ltä. Tässä kotonani tervehdystä valmistan keskiviikkona syyskuun yhdeksäs päivä 1987. Olen tässä joutilaana ollut, hommeleitakin olen itselle yrittänyt hakea. Kun tässä vähän kertailen, niin. Niin, silloin olisi tosiaan Sampotalolle päässyt, silloin ku. Niin, tosiaankin, aina pitäisi työmaalle  mennä silloin, kun näkee lehdessä kirjoituksen, että joku, joku isompi työ on saanut valtion rahoituksen, silloin pitäisi heti mennä. Mutta minäkin ajattelin, että kävin työmaalla, työmaan esimies, mestari, sanoi että tässä nyt on tämmöstä heinäkuun aika sitä kesäloma-aikaa, jolloin niin saisi olla sitä kesäkuuta vielä. Noh, minä ajattelin että eihän täällä ketään vielä oppimassa käy että, joku pari miestä vissiin siellä hääräsi, siinä Hyvinkään keskustassa. Minullakin oli ne syntymäpäivät ja valtiolta sain päivärahaa niin ajattelin että noh, jos nämä syntymäpäivät tulee pidettyä ja mökilläkin käytyä. Siellä oli paljon töitä, pitää paljon töitä tehä, puutarhaa hoitaa ja vanhempiani auttaa. Useesti olen perunoita yrittänyt kasvattaa, mutta kun 40 vuotta pitää perunavakoja samassa paikassa niin on ne perunasadot jääny melko huonoiksi. Olenkin joskus ajatellu että saisi sitä vähän enempi sitten perunamaita olla. Pitäisi joskus yrittää vuokraa vähän vierailta, maanviljelijöiltä, niillähän niitä taitaa enemmänkin olla. Toista se on pienessä kerrostaloasunnossa olevan mökkiläisen pojan. Onhan se kivaa että on meidän perheellä mökki ja mökillä puutarha, jossa kasvatamme omenoita, hieman marjoja, ja semmosia kotitarpeita, niin se on aivan välttämättömyys. Onhan se vähän elämistarpeita, ravintoenergia. Olen tässä käyny Vuokatissa, kertoi rautatyöläisperhe vuokranneensa Vuokatissa. Vuokatti on Pohjois-Suomessa. Oli vuokrannu huvilan, kertoi huvilan viikkovuokran. Rouva tienas perheelle maksaneen 900 markkaa viikkovuokra Vuokatissa, huvila. Kertoi mies että vieraalle, ei-rautatieläisihmisille tulevan 1400 markkaa viikko. Niin ovat huvilat kalliita. Minäkin tässä kävin Järvenpäässä, Järvenpään retkeilykeskuksessa viime kesänä. Kysyin ihan piruuttaan, paljonkos tommosen pikkusen mökin vuokra on, mikä tossa lähellä järvee näyttää olevan. Lähellä Tuusulanjärvee. Sano että 100 markkaa vuorokausi hinnaksi, no paljonkos se viikko on, kysäsin ihan piruuttaan. 700 markkaa viikko. Se sano että on muka halpa hinta. Lain mukaan halpa. No, mulla ei oo varaa vuokraa kellekkään mitään paikkoja, vaikka tuleehan sitä kesäaikaisin aina niissä retkeilykeskuksissa käytyy. Ja onhan ne ihmiset pyytäneet anteeksi hölmöyttään. Isä, veli ja veli viä on meillä naapurina. On ollutki sen veljen kanssa kovasti puhetta. Saisi perunamaita olla vähän enempi, mutta se on aina semmonen kysymys rahasta. Jos vuokraa joltain maata niin sitä rahtua pitäis sitte taas olla. Ja sitte jos ajattelee että myymälästä saa jo monta säkillistä perunaa saakeli samalla rahalla, mutta se on se työnteon mukavuus vissiin.

Opettajan kanssa oli puhetta. Opettaja sanoi, että lapset ovat kovin erilaisista oloista kotoisin. Toiset asuu kerrostaloissa. Toisilla on iso asunto, toisilla on pieni asunto. Toisten lapsilla on isossa asunnossa, kodissa, oma huoneensa, ja siinä sitten joillain on omat kirjotuspöytänsä ja väljät vuoteensa, missä joidenkin mukulat sitten hyvin mukavissa oloissa lukevat läksynsä, kun jotkut asuvat pienen pienessä asunnossa, missä kaikkien pitää tulla toimeen, toteutua kaikki askareet, tehdä. Usein onkin asia niin, että kun lapset tulevat aikaisin koulusta, pitää heidän heti tehdä läksynsä, jotta sitten kun vanhemmat saapuvat työstään, niin he ovat jo läksynsä tehneet ja valmistautua niihin ilta-askareisiin. No, usein on niinkin, jollain perheellä on auto, toisella perheellä taas ei ole autoa. Joku perhe on onnellinen, niillä on hyvä polkupyörä, jolla käydä kouluja, useilla perheillä alkaa polkupyöriä jo olemaan, polkupyörät eivät enää ole niin harvinaisuuksia. Itse muistan nuorempana, kuinka marjoja keräsin, niistä pennosia ansaitsin, ja kotona tein paljon kotitöitä, sahailin puita, pilkoin puita, saaden niistä jonkun markan. Nuorena poikana ollessani kun kouluja kävin. Onnellisia olimme kun meillä oli lämpöinen kodikas koti, vaikka se oli pieni. Kesämökkimme on pieni, mutta kodikkuutta siinäkin on. Onhan meillä sentään oma puutarhamme. Kauan on kestänyt kun olemme puita kasvattaneet, omenapuita ja pensaita, monta vuosikymmentä on vierähtänyt. Siihen aikaan lauantaina oltiin koulussa, ja lauantaisin olimme töissä. Sitten oli mukavaa kun oli lauantain viikkovapaat. Vapaa-aika harrastuksiin ehti enempi aikaa. Useesti viikon vaihteessa olen käynyt vanhempien mailla niittämässä ruohoja, ruohonleikkurilla ajelen ja aina on jotain pientä tehtävää. Pitäisi joskus veljen kanssa hommata lattialautoja, lattia vetää huonoksi. Tässä jokin vuosi sitten kyselimme kellokoskelaiselta puuseppäfirmalta, että rahaa on, että oltais ostettu vähän lattialautoja, mutta tämä kertoi  että oli myynyt kaikki laudat. Kaikki oli mennyt omakotitalotyömaille, kattotuoleihin ja ikkunanpokiin. Sano meille että kysykää sieltä talotyömaalta jos niiltä on jääny lautoja yli, ylimääräistä lautaa. Noh, eihän sitä nyt viikonloppuna paljon kerkii sitte. Jäi nekin lattiat tekemäti sillon. Harmitti kun on vuosia vierähtäny ja niin on työt jääny tekemäti. Samaten pitäisi vissiin vähän seiniä parantaa, mutta niin pitää Lehdon perheen ite työnsä tehdä. Se raha on niin kovan työn takana ansaita, että pitää yrittää säästää. Kun pienellä palkalla on käyny vieraissa töissä niin ei oo varaa palkkaa kalliita ammattimiehii mitkä hienoilla komeilla autoilla ajelee ja meuhkaa siitä että.

Muistan nuorempana kun Helgenkin kanssa silloin kesälomilla ollessani kävin Loviisassa häntä jelppaamassa talotöissä. Mulla kun oli kesälomaa ni mä aattelin että jos mä teen talkoilla niin mä voin pestä Helgen autooki, olla vähän tsupparina. Välillä käydä kaupungilla ostamas ruokapakettii että on vähä särvintä mitä syödä. Kun talkoilla tekee, silloin talkoilla tehtiin, oliko se Lindroosin jollekin tyttärelle valmistu hieno talo. Ei sen työn tarvi niin... (Taustalta kuuluu ääniä.) No, jaahas, sieltä Lennart saapui. Jahas, sieltä Lennart saapui. (Lennart poistuu.)

Eihän kukaan rikastu suurilla tuloilla vaan niillä pienen pienillä menoilla. Onhan se ku kavereitaki on paljon jelpannu. Yhdelläki kaverilla oli Lada, sille tein aivan ilmaseks hitsasin ja korjasin sen, sen tuota penkin, ku se tyttökaverin kans oli pannu kovasti etupenkillä ja penkki oli hajonnu ni oli siinäki kova homma purkaa penkki osiin ja korjaa sitte se, se tuota hitsaten kuntoon. Siitä markan markkaa ottanu. Vaikka kyllähän se muutaman kerran kalahteli että väsyyhän se metallikin kovassa käytössä. Joskus ajatellu sitten että jos mä nyt jelppaan jotain kaveria ihan noin talkootyönä niin kyl ne saa kaverit kans talkootyönä mua jelppaa että ... Useesti olen käynyt omakotitalotyömaalla kattelemas talojen edistymisiä. Joskus kun vähän rikastun tai saan säästettyy niin onhan se unelmansa itse kullakin. Kun kävin kerrostalotyömaalla kattomassa sain esitteen, hämmästelin herrasväen asunnon kovaa hintaa. Ajattelin että voi perhana, kyllä tommonen omakotitalo taitaa paljon halvempi olla. Siellä se kone työnti, kahdella koneella ne jotkut on rakennuttanu suuria kerrostaloja niin se on niillä nostureilla ja kuorma-autoilla semmoisia ku ne on niitä teettäneet jotkut isännät, niin kyllä kai ne on kalliiks tullu. Työmaalla sitten rehvakkaat rakennustyöläiset kehuvatten jotkut, kovaa niil on kesälomilla menny. Mistäköhän niihinki asuntoihin löytyy rikkaita ihmisiä mitkä on säästäny isot rahat? Kyllä ne kovan rahan asunnot on kalliita. Kyllä se joutilaalla on vähä semmosta haaveilemista et jos sitä joskus onnistais. Sais ees lotossa tai videokuvausharrastettaki. Onhan se hauska kuulla ku jotkut kertoo että Hawaijilla ollu ja kesä- ja talvilomilla voi käydä hienoissa paikoissa. Kyllä kai se ois kivaa käydä niin, jos ois työtä mitä tehdä niin joku maksais palkkaa.

Kummallista kun ne ei ota auto ... pitäny tärkeän asian ensisijaisesti työllistää, jollain on hienot Volvot, puhelimet ja peräkärryt mis on työkalut ja sit on myös hieno auto joka pitäis saada korjattua ja vanha polkupyörä pitää joskus hommaa uus, luotettavampi, parempikuntosempi polkupyörä, jotta vois sitä retkipyöräilyä harrastaa. Ja vois radiopuhelimia hommata pari kappaletta. Niin, niitä radiopuhelimia ne on aika tärkeitä retkiä harrastaa.

Sille VR:lle, sellanen jota valtio ei pihistelly rahoista. Miehet sanoivat että kyllä on kallista putken vetäminen eli hirmuinen markkahinta siitä yhden kun kaasuputkia ne veti sinne VR:n konepajalle. Ajattelin että ei sitä silloin pihistellä näköjään. Aika paljon näyttää olevan semmosta että annetaan sukulaisille töitä ja nappulaa. Onhan se tietysti semmosta kotiappäin vetämistä että harmittaa. Minä sanoisin Virtaselle että kuules Virtanen, sä siellä VR:n toimistossa olet kehityksen jarruna. Mene sinne rautatiemuseoon, museoon tommonen mies pitäis, Virtanen laittaa museoon ettei se ole täällä kehityksen jarruna!

Niin, kun... mainittakoon että rautateillä ollessani olin ongelmaraideurakkaa tekemässä, siitä ansaitsin sievoiset nappulat. Olipa puhe vissiin ongelmatehtaanpiipun maalauksesta. Mestari sanoi että siitä hän voisi tietysti valtion kanssa sopia urakan. Minä en tonne pysty menemään että se on vähän eri ihmiset mitkä pystyy ni sanoin että no, niistä kirjoitat tarjoukset että kuulemma niistä on erillisiä, että niistä on olemassa semmonen nosturiautokalusto, jolla semmoset työt voi suorittaa mutta niiden autojen tuntivuokrat on aika kalliita. Vissiin kai mitä sano laskin että kannattako semmonen, nyt en kyllä pysty korkeelle menemään, mutta onhan niitä semmosiakin. Joku ammattimies sanoi että mitä korkeammalle menee ni sitä paremmin tienaa. Turva, turvallisuus on et tämmösissä asioissa on hyvin tärkeetä että on turvallisuusvaljaat tietysti ja nosturit pitää olla hyvällä alustalla jokaisen tassun alla pitää olla kahden-neljän semmoset tassut, jotta auto pysyy tukevasti. Noh, silloin oli puhetta semmosesta asiasta. Oli ongelma siel oli niin semmonen melko korkee savupiippu. Kerran minä puhuin yhen piipun renkaita valmistavan firman työntekijän kanssa. Niitä ei Suomessa ole kovin montaa miestä jotka kykenee korkeisiin paikkoihin menemään että jotkut ihan valmistaa niitä renkaita niin... Hienolla Mersulla sekin mies lähti ajelemaan ja elostelemaan ni minä sanoin että en perkele mene tonne ylös vaikka maksaisit minkälaista liksaa minulle, että minä mielummin jotain toisia töitä haen itselleni. No, semmosta tuli silloin juteltua sielä.

Niin, jotkut palomiehethän niitä on koulutettu korkeisiin paikkoihin, siellä palomiehet maalailee sitten niitä semmoisia korkeita savupiippuja. Miehet kerto että se oli erikoisnosturikalustolla koottu se piippu ja sit ne oli hitsannu sen kiinni sen korkeen piipun. Viisaampaa on että ei perheelliset mene kovin korkeisiin paikkoihin. En tiiä, pitäiskö yrittää uuestaan.

And here's the second tape with the man's first name censored:

Hyvinkäällä, Nimimerkki GL, G Lehto

Magnetofoninauhoitus, G Lehto

Lehto rikastuu. Hyvinvointi on hyvin korkealla tasolla. Jos tämä magnetofoni olisi kahdella volyymimittarilla ja kahdella mikrofonilla niin olisi hyvin mukavaa katsella kahden volyymimittarin toimivan hyvin korkeatasoista hyvää volyymikäyrää. Noniin, GL rikastuu. G rikastuu niin... Puheen pitää G Lehto. G Lehdon kirjoituksia, lukijana G Lehto, ja puheen pitää G Lehto.

Hyvinkäällä, GL. 14-07-1993, heinäkuu, keskiviikko, GL.

Tänään on keskiviikko ja on neljäntenätoista päivänä heinäkuuta vuonna 1993. Aurinko paistaa kauniisti G, GL:n syntymäpäivänä. Paljon onnea syntymäpäivän kunniaksi. Hyvin paljon onnea ja menestystä. Onko kauniimpaa säätä ollut aikoihin, kysymysmerkki. Pienoissuomenlippukeppejä näyttää olevan vähän muovipakkauksessa. Onhan niitä aika vähäsen. Olen katsellut tv-esitteitä. Ja kaapeli-tv on ollut esittely katselun ajatuksia, myös teksti-tv on ollut ajatuksissa. Jossakin tv voisi viisi kanavaa katsella samaan aikaan. Onkohan tv-satelliittiaikakausi kehitys ollut hyvää? Oletko sinä sellaista katsellut, en ole. Olen esitteitä kyllä nähnyt. Väri-tv olisi aika kiva olla. Nykyajan mukavuudet ovat hyvin tärkeä olla aina. Onnelan asuntoalue, kysymysmerkki.

Hyvinkäällä, GL. 14-07-1993, heinäkuu, keskiviikko, GL, sivu 2.

Oletko juossut sata metriä hienoja aikoja, kysymysmerkki. En tiedä. Eikö sinulla ollut aikoinaan sadan metrin viiva kahden sadan metrin aika hyvät ajat, kysymysmerkki. En muista, oliko ne niin hienoja aikoja. Normaaliaikoja on ollut, erittäin hienoja aikoja. Punainen ja valkoinen verryttelyasuste oli ihailtu. Kyllä sinivalkoinen ollut paljon hienompaa. Onko rakkauden leikkejä ollut vapaa-aikana, kysymysmerkki. Rasti ruutuun, kyllä, ei, en osaa sanoa. Kyllä.

Onko kaunis kangasvaate kehitys hyvin tärkeää, kysymysmerkki. Kyllä, ruutu, ei, ruutu, en osaa sanoa ruutua. Kyllä-ruutu. Onko sinulla hienot alusvaatteet, kysymysmerkki. Kyllä-ruutu, ei-ruutu, en osaa sanoa, kyllä-ruutu. Onko alusvaateasuste tärkeä terveyssuojan asuste, pakollinen? Kyllä-ruutu.

Frosty clubhouse (Part 2), Parkano, Finland

This was not any welcoming place. Icy, spooky, dark and moldy. I was happy to finally get out from there. The windows were broken but tags were conspicuously absent. Maybe the youth in the countryside isn't that much into street art than in cities. The old photographs and booklets about the 4H-club and it's action were interesting. We also found some diapositives with pictures of onions, and watched them with our flashlights in the dark attic. Taking photographs of that wasn't very easy, though, because I couldn't remove my gloves without ending up with my fingers totally frozen.

Frosty clubhouse (Part 1), Parkano, Finland

Visited 6.12.2012 by jonahi & skkye. This was our last place to visit on that day and as you see there was quite dark. This house looked really spooky when it stood in the darkness with its broken windows and wide-open doors leading to the black hallway. The house truly wasn't very welcoming: inside it was as gloomy, freezing cold and ominous as it looked like when we stood outside. The joker paintings on the walls were also pretty scary. This house had been a space for a 4H-club before it was abandoned so there was stuff like slides films of onions and old dill packets everywhere. But the thing I remember uppermost from the place was that all the walls were covered by hoarfrost and that there was so cold that when I tried to take a better photo from something I couldn't because I had to move to not freeze.